28.

J: Flickrin kovasta vastarinnasta huolimatta sain kuin sainkin ladattua nämä kuvat bloggeriin. Tietotekniikan upeista taidoistani huolimatta tällä kertaa taisi kyse olla vain tahdonvoimasta, että voitin. Olin jo vähällä luovuttaa ja paiskata läppärin kannen kiinni, mutta sitten se olisi tarkoittanut sitä, että olisi pitänyt tarttua oppikirjoihin ja lukea niihin kolmeen kokeeseen, jotka ensi viikolla olisi edessä.
Tosin tuntuu, että ei edes olisi koko koeviikko vielä edes alkanut. En valita, kyllä peräkkäiset kolmen päivän viikonloput kelpaavat paremmin kuin hyvin. Ja niin myös kelpaavat nuo vaaleansiniset lenkkarit kolmantena parina NikeFree-kokoelmaani, samalla ne tosin ovat jo neljännet Niken lenkkarini... On ihan ok passittaa sisko ostamaan tarjoustennarit, vain koska ne saa itselleen yhdellä kaksinumeroisella setelillä.

27.

M: Tänään siis tällaisia kuvia, kerrankin ajoissa(johtuisikohan siitä, että tämä ei ole kyseinen kone mistä aina puhun). Tänään olen kärsinyt psykologian kokeessa, käynyt rakkaiden tyttöjen kanssa syömässä pupun ruokaa(salaattia), nauttinut auringonpaisteesta ja murehtinut tulevaa koeviikkoa. Hyvää viikonloppua kaikille!

26.

J&M: Nämä kuvat ovat odottaneet julkaisuaan siitä viime koeviikosta lähtien. Eihän tässä välissä mennytkään kuin kokonainen jakso välissä, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan. Odotetulla Alppireissulla saatiin ensimmäinen kosketus kevääseen ja tuntui silloin kamalalta palata vielä kotimaahan loskan keskelle, jota ei onneksi ulkoa enää löydä. Reippailtiin Bad Gasteinissa keskuskadusta 100 metriä (alaspäin) sijaitsevalle pienelle paikalliselle vesiputoukselle. Pudotus kylläkin tuntui paljon suuremmalta vasta ylöspäin kiivettäessä, eikä vieläkään tiedetä kumpi oli helpompi ja parempi vaihtoehto ylös: jyrkkä, kiemurteleva serpentiinipolku vai tuhat kertaa koulun maanantai-aamun rappusia rankemmat portaat.

25.

M&J: Kolmisen viikkoa sitten oli pienimuotoinen irtiotto arjesta naapurimaahan paattireissulle. Porukka oli mitä mainioin ja jostakin kumman syystä ainoat ikuistetut hetket ovat maista, lukuunottamatta toisen yön aikana otettua fiiliskuvaa hytistä. Onnistuttiin menomatkalla kuluttamaan kaksi pulloa kasvovettä aivan liian lyhyessä ajassa ja siitä voi vähän päätellä mitä kukin itse haluaa. Hyttikäytävillekkin ilmestyi muutamia häiriötekijöitä toiselta paikkakunnalta. Toisena iltana (aamuna) tuli fiilisteltyä Tukholmasta hankittuja ostoksia ja valloitettiin hytit ozzy- laseissa ja neonkeltaisissa kasaritrikoissa. Marikin selvisi takaisin laivaan, vaikka meinasikin tukehtua rucolaan. Huilittiin hetki intersportin lattialla, kun shoppailu ei oikein kolmen tunnin yöunilla maistunut. Amerikkalaiset herkut maistuivat kyllä sitäkin paremmin katsellessa noita Tukholman (fashio)nistejä.

Risteilyn jälkeen tuntui, että ei ole mitään mitä odottaa, mutta asia korjaantui viimeistään tänään, kun varattiin liput Weekendiin! Nyt pitäisi vaan palata todellisuuteen ja avata kirjat perjantaina alkavaa koeviikkoa varten. Onneksi alkava kevät ja ihana auringonpaiste piristää meidän masentuneita mieliä.

24.

M: Viime päivien aikana oon käynyt varmaankin kaikki mahdolliset tunteet läpi. On tapahtunut niin paljon asioita sen jälkeen kun oon kirjoittanut, niin en osaa päättää mistä oikein aloittaisin. Tällä hetkellä tunnen suurta vihaa tätä muovikasaa kohtaan, joka ärsyttää minua joka kerta enemmän ja enemmän(mikä tahansa kone kelpais mulle paitsi tämä tai tämän sukulaiset!!!) ja yllättävästi makaan omalla sängylläni, johon vaihdoin just mun täydelliset lakanat. Kohta pääsen jatkamaan haaveiluani ppllän kolmos tuotantokauden loputtomasta tuijottamisesta ja jonkun herkku iltapalan syömisestä(mielensisäiseksi tää taitaakin jäädä).

Tunnen todellakin pientä epäilystä siitä, että minusta pitäisi tulla nyt uimari. Koska tällä hetkellä ainoat asiat miten saan liikkua on uiminen ja kävely. Mielikuva minusta iso yläkroppaisena uimarina ei todellakaan tällä hetkellä miellytä silmää. Ehkä siispä valitsen vain koirien ulkoiluttamisen ja hieman suurehkon mahan ympäryksen. Kuullostaa hyvältä.

Oon alkanut pelottavasti fanittamaan Robinia ja ai että sen biisejä jaksaa kuunnella useampaankin otteeseen, niistä tulee aina hyvä mieli(tällä hetkellä kuuntelenkin nonstoppina 3Dlaseja)!

Onneksi olen yhtä kissamitalia, uusia Caterpillareita ja takatalvea onnekkaampi kuin viime tekstissä. Yritän nyt keskittyä niihin elämän positiivisiin puoliin, ettei tää teksti jäisi aivan masisteluksi. Ja todellakin yritän panostaa tähän kivuliaaseen koneella käymiseen ja tulla kertomaan kuulumisia useammin!

23.

J: Hymyilen näissä kuvissa. Oikeastaan hymyilen yli puolissa minusta otetuissa kuvissa tai sitten olen vääntänyt naamalleni jonkun typerän virneen. Tällä hetkellä istun kulahtaneessa kirjoituspöydän tuolissani sotkuisessa huoneessani, mutta tällä kertaa ei hymyilytä, vaikka juuri vähän aikaa sitten nauroin maha kippuralla parhaan kaverini kanssa. Sitä en osaa sanoa miksi nyt ei hymy ole kaartunut huulilleni, vaikka yleensä se ei katoa kasvoiltani mihinkään. Kuvat ovat ihanasta auringon paisteesta huolimatta mustavalkoiset , varmaankin kuvaamaan tämän hetkistä mielentilaani. Minulla on liikaa aikaa ajatella asioita, mutta silti en pääse niissä mihinkään lopputulokseen tai saa niistä yhtään sen parempaa selkoa. Miten pystyisin keskustella asioista joita en myönnä edes itselleni? Ehkä mun aivot on vaan jäässä tosta takaisin sataneesta lumesta ja sulaa pikku hiljaa kevään edetessä, ainakin toivon niin.

22.

J: Tuntuu siltä, etten ole saanut viime kuukauden aikana aikaiseksi tehdä yhtään mitään. Poikkeuksena kuluneen viikon aikana paistetut täydellisyyttä hipovat banaaniletut. Ja toisena suurena saavutuksena voisin listata sen että löysin kolmen vuoden takaisia kuvia. Sellaiset mukavat pari tuhatta kappaletta.
Aina ajattelen etten ole yhtään muuttunut, mutta pienet kuvien muodossa olevat muistot eri hetkistä saavat mielipiteeni muuttumaan sadasosasekunnin aikana. Tämän sunnuntai päivän lagauksen ja päänsäryn myötä en saa itsestäni mitään irti. En jaksa liikuttaa persettäni tästä tuolista eikä ajatuksetkaan oikein kulje yhtään sen nopeampaa tahtia. Sen vain haluan vielä näistä neljästä toisiinsa epäsopivista kuvista sanoa, että niitä yhdistää yksi asia, jota yritän tulevalla viikolla tehdä:  hetkestä nauttiminen.