10.

J: Tänä sunnuntaiaamuna heräsin ennen muita, vaikka kellokin on jo vaikka kuinka paljon. Ainostaan Jessi tarkkailee ikkunasta lintulaudalla ruokailevia pikkutipuja. Herätessäni tajusin, kuinka paljon elämässä on niitä pieniä hyviä hetkiä ja ensimmäinen oivallus oli se, että jouluun on enää kuukausi! Ja eilistä päivää voisin jo varovasti kutsua tämän vuoden ensimmäiseksi talvipäiväksi. Lämpötila pyöri koko päivän nollan maastossa ja ulkona oli mielestäni jo vilpoinen, nuo pienet valkoiset taivaasta pudonneet valkoiset lumihiutaleet (joista tosin vain pieni osa jäi maahan) piristivät päivää ainakin jonkun verran! Kaupassa oli niin ihana tunnelma, että olisin vonut jäädä sinne vain tarkkailemaan ihmisten lauantain kauppareissuja. Esittelijä sai minut jopa ostamaan maalaisruislimpun, joka osottautuikin aivan täydelliseksi, eikä yksilöstä ole leikattavaksi enää kuin muutaman siivun verran. Eilinen päivä, jolloin ei oikeastaan tapahtunut mitään sen ihmeellisempää, päättyi rauhalliseen  glögi-iltaan parhaan ystävän kanssa, jonka kruunasi sauna, jonne tosin meinasimme naurusta ja väsymyksestä nukahtaa.

Kuvat otettiin myös eilen, kun molemmat huomasimme ihanan auringon paisteen, mutta Marin älyttömän nopeasta valmistautumisesta huolimatta (huomioikaa sarkasmi), meinasimme missata tuon luonnonvalon, joka ei meille suostu enää näyttäytymään muutamaa tuntia enempää. Lopputuloksena kameraan tallentui hieman erilaisia kuvia, istuttuamme Marin käden tuotoksen sylissä. Neidin upeasti hiottu ja maalattu penkki sai tosin jalkojen yläpäässä sijaitsevan yliarvostetun ruumiinosamme jäätymään, mutta se ja kaikki muut syväjäässä olevat jäsenemme jälkeenpäin sulatettiin ensimmäisten piparien leivonnalla.