111.

M: En ikinä olisi uskonut, että tämä päivä koittaa. Mun ihan ensimmäinen reseptipostaus ikinä. Sain joululahjaksi raakaruoka reseptikirjan, jossa on mm. ihan älyttömän hyviä smoothieohjeita. Kokeilin tätä ohjetta eilen ekaa kertaa ja rakastuin tulisesti, joten päätin jakaa tämän taivaallisen ohjeen kaikkien nautittavaksi. Mulla on ollut aikaisemmin ennakkoluuloja vihersmoothieita vastaan, mutta tämän smoothien jälkeen kaikki epäilyt katosi kuin tuhka tuuleen. 

Yhdelle tai kahdelle: 
1 banaani

2 dl jäisiä mangonpaloja

2 kourallista pinaattia

loraus agavesiirappia tai hunajaa

2 dl kauramaitoa(mikä tahansa maito kelpaa) tai vettä

jäitä

Soseuta kaikki raaka-aineet tehosekoittimessa, lisää lopuksi jäät ja sekoita vielä kerran. Koristele.

110.

M: Oikeasti en tiedä miten tän aloittaisin. Viime kirjoituksesta on nyt päivää yli kaksi kuukautta(itseasiassa kaksi päivää yli, koska päivä just vaihtui). Skipataan nyt suosiolla tämä aikaväli ja hypätään joulukuun kuviin. Tosiaan tuon piparkakkutalon tein jo marraskuun puolella. Vielä se piparkakkutalo odottaa tuolla keittiön pöydällä syömistään. Musta on kuoriutunut ihan jäätävä leipuri. Mun koko joulukuun voisi tiivistää siihen, että käytin 3/4 osan vapaa-ajastani leipomiseen. Jos nyt kunnolla aletaan miettimään niin tein ainakin kuusi kakkua, leivoin kaksi kertaa pipareita(ja niistä tietty ton talon), raakasuklaata, 2xmarenkeja ja karjalanpiirakoita. Nyt olen suosiolla pitänyt pikku taukoa tosta mahdottomasta leipomisesta.

Joulu meni taas tosi kivasti mammalla ja tänä vuonna siellä oli enemmän sukulaisia kuin viime vuonna. Vaikka lunta ei tänä vuonna ollutkaan, niin ei se hirveästi masentanut ihan mahtavan auringonpaisteen vuoksi. Syötiin niin hyvää jouluruokaa ja sain ihania lahjoja kavereilta ja sukulaisilta. Kuvissa näkyykin kaksi juttua mun lahjoista. Toinen niistä on tuo Kaunisteen kuori puhelimeen(tykkään!) ja toinen on polaroid kamera. Oon ihan rakastunut tohon kameraan. Sillä ei kyllä ihan viitti samanlailla räpsiä noita kuvia kun järjestelmäkameralla, nimittäin yksi kuva maksaa tosi kohtuullisesti yhden euron. Nyt nautitaan vielä lomasta(ja tietysti joululahjasuklaista) ja toivotaan, että tulisin tänne useemmin kirjoittelemaan kuulumisia.

89.

J: Saavuttiin tuon pelkäämäni kahdentoistatunnin mittaisen automatkan jälkeen tänne kotimaan kylmimpään osaan sunnuntai-iltana. Tultiin viettämään joulua taas tänne Leville, samaan mökkiin, mutta tällä kertaa kahden henkilön läsnäolo kasvatti ryhmän kokoa viiteen, plus yksi lihava katti. Tänä vuonna tuntui enemmän joululta kuin viimeksi. Vaikka ei taaskaan perinteisesti joulua kotona vietetty, oli jouluisempi tunnelma, kun saatiin sisko tänne ja joulukuusikin ( ensimmäistä kertaa tosin tekokuusen muodossa ja vihreän värin sijaan valkoisena ) mökkiä koristamaan.
Kerettiin onneksi näkemään Lumiukko ( ja ennennäkemätön kakkososa! ) perinteisesti Joulupukin Kuumanlinjan jälkeen, vaikka käytiinkin aamulla isin kanssa nostelemassa käsipainoja joulumusiikin tahtiin. Muuten ei aattoon kuulunut poikkeuksia vaan ihan normaaleja joulurutiineja, saunomista, riisipuuroa, kinkkua ja jouluateriaa, yliannostus suklaasta ( toffieesta ) ja illalla sitten lahjojen jakamista ja avaamista.

Joulukuun aikana, olen ollut todella tunteellinen. kiitollinen kaikesta. Tullut itkettyä ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja kyyneliä tullut ihan koko vuoden edestä. Hauskinta tässä on syyt minkä takia olen herkkänä ollut on hieman huvittavaa, sillä itkenyt olen pelkästä ilosta. On se kumma, kun joulukorttienkin teko on niin tunteellista. Huomisen jälkeen on joulu virallisesti ohi ja suuntaan katseeni Uuteen Vuoteen. Tämä vuosi on ollut niin täynnä kaikkea ja ollut yksinkertaisesti mahtava, joten ensi vuodestakin on tehtävä vielä vähän parempi.

62.

23.6 Something pink

J: Koska en omista hirveästi tavaroita, jotka edustaisivat tätä kyseistä tyttömäistä väriä, joten päätin kuvata äitini syntymäpäiväkakun makoisan sisuksen ennen kakun kokoamista ja sen katoamista parempiin suihin. Tuo kulho taitaa olla ainut omistamani tavara, joka edes muistuttaa vähän pinkkiä väriä lukuunottamatta tietysti niitä cubuksen pitsi-ihmeitä.

37.

3.6 BREAKFAST

J: Kuinka voisinkaan olla iloisempi, että haasteen breakfast kuva osui minulle eikä Marille. Olisihan se toki ollut ihan yhtä hyvä, jos tämä 18-vuotias (?!) nuori neiti olisi lisännyt joskus iltapäivällä otetun kuvan lounaastaan, kun ei ole sitä päivän tärkeintä ateriaa taaskaan nauttinut. Takaisin kuitenkin siihen minun aamupalaani ja ylläoleviin kuviin. Aamuinen ateriani ei poikennut mitenkään normaalista aamupuurostani, ainoana poikkeuksena tuo loman kunniaksi ostettu cosmopolitan, koska halusin vaihtaa vihdoin koulukirjat hieman kevyempään lukemiseen. Nyt tuon puuron voimin lähden heittämään viimeisiä skootterireissuja, tällä kertaa Järvenpäätä kohti, sillä minua odottaa kesyttämättömät ruohikot ja miljoonat voikukat.

22.

J: Tuntuu siltä, etten ole saanut viime kuukauden aikana aikaiseksi tehdä yhtään mitään. Poikkeuksena kuluneen viikon aikana paistetut täydellisyyttä hipovat banaaniletut. Ja toisena suurena saavutuksena voisin listata sen että löysin kolmen vuoden takaisia kuvia. Sellaiset mukavat pari tuhatta kappaletta.
Aina ajattelen etten ole yhtään muuttunut, mutta pienet kuvien muodossa olevat muistot eri hetkistä saavat mielipiteeni muuttumaan sadasosasekunnin aikana. Tämän sunnuntai päivän lagauksen ja päänsäryn myötä en saa itsestäni mitään irti. En jaksa liikuttaa persettäni tästä tuolista eikä ajatuksetkaan oikein kulje yhtään sen nopeampaa tahtia. Sen vain haluan vielä näistä neljästä toisiinsa epäsopivista kuvista sanoa, että niitä yhdistää yksi asia, jota yritän tulevalla viikolla tehdä:  hetkestä nauttiminen.