89.

J: Saavuttiin tuon pelkäämäni kahdentoistatunnin mittaisen automatkan jälkeen tänne kotimaan kylmimpään osaan sunnuntai-iltana. Tultiin viettämään joulua taas tänne Leville, samaan mökkiin, mutta tällä kertaa kahden henkilön läsnäolo kasvatti ryhmän kokoa viiteen, plus yksi lihava katti. Tänä vuonna tuntui enemmän joululta kuin viimeksi. Vaikka ei taaskaan perinteisesti joulua kotona vietetty, oli jouluisempi tunnelma, kun saatiin sisko tänne ja joulukuusikin ( ensimmäistä kertaa tosin tekokuusen muodossa ja vihreän värin sijaan valkoisena ) mökkiä koristamaan.
Kerettiin onneksi näkemään Lumiukko ( ja ennennäkemätön kakkososa! ) perinteisesti Joulupukin Kuumanlinjan jälkeen, vaikka käytiinkin aamulla isin kanssa nostelemassa käsipainoja joulumusiikin tahtiin. Muuten ei aattoon kuulunut poikkeuksia vaan ihan normaaleja joulurutiineja, saunomista, riisipuuroa, kinkkua ja jouluateriaa, yliannostus suklaasta ( toffieesta ) ja illalla sitten lahjojen jakamista ja avaamista.

Joulukuun aikana, olen ollut todella tunteellinen. kiitollinen kaikesta. Tullut itkettyä ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja kyyneliä tullut ihan koko vuoden edestä. Hauskinta tässä on syyt minkä takia olen herkkänä ollut on hieman huvittavaa, sillä itkenyt olen pelkästä ilosta. On se kumma, kun joulukorttienkin teko on niin tunteellista. Huomisen jälkeen on joulu virallisesti ohi ja suuntaan katseeni Uuteen Vuoteen. Tämä vuosi on ollut niin täynnä kaikkea ja ollut yksinkertaisesti mahtava, joten ensi vuodestakin on tehtävä vielä vähän parempi.