M: Kuuntelin kuulokkeillani Justin Timberlaken Cry Me A Riveriä ja lähdin pyöräilemään kotiin ihanassa sateessa. Huomasin sateen voimistuvan ja tunsin itseni vielä onnellisemmaksi. Matkan lopuksi tunsin kuinka olin aivan litimärkä ja mietin kuinka jotkut muut ei niin sateesta pitävät hienostelijat olisivat suunnilleen itkeneet tämän matkan aikana(onneksi minä en ole sokerista), Tällä hetkellä halusin vain, että kotimatkani olisi ollut ainakin kuusi kertaa pidempi, että olisin saanut nauttia sateesta melkein tarpeeksi. Piponi reunasta tippui isoja vesipisaroita naamalleni ja tajusin, että ohikulkijat olisivat varmaankin ihmetelleet minun suurta, hölmöä hymyä, joka paistoi niiden masentuneidenkin ohikulkijoiden huomioon. Rakastan sadetta. Aina kun sataa, ajattelen makaavani jossain(olisi sitten joku oja tai keskellä tietä), kuunnella vain sateen ropinaa ja tuntea vesipisarat valuvan naamallani. Ja kyllä, jos ajattelit sitä kuinka kliseistä tekstiä oletkaan lukemassa, anna minun nyt kerran kertoa kuinka pidän sateesta. Kotona päätin lähteä ihanan koirani kanssa kävelylle sateeseen. Pistin suurimman villapaitani päälle ja villapaitaa suojaamaan sen pinkin sadetakin, jonka kaveriksi yhen kumisaapas parin. Lähdin kävelemään sateeseen hymysuin ja toivoin ettei se olisi loppunut koskaan.
Päälläni kuvassa näette vähän minun aivan minulle täydellisesti sopivasta Zaran yksilöstä, joka toimii talven pakkasten pelastajana. Ostin myös jo vähän aikaa sittten tuon ihanan repun, joka on vienyt kaikki selkäkivut tullessaan. Muistan kuinka jo noin vuosi sitten haahuilin tuommoisen samankaltaisen repun perään ja ai että miltä tuntuu nyt kun vihdoinkin omistan sen. Juorutytön viimeinen jakso tuli tänään ja se tekee minut vieläkin surullisemmaksi kuin eilisen kakun pilalle mennyt ulkoasu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti