35.

1.6 TODAY

J: Ajateltiin Marin kanssa tehdä tämä Lauran blogissa ollut kuvahaaste. Tarkoituksena on kesäkuun jokaisenna päivänä lisätä kuva ja toteutamme tämän niin, että vuoropäivinä toinen meistä lisää oman päivänsä kuvan.

Hienosti, onnistuin saada ensimmäisen osan tästä photoaday-haasteesta toista tuntia liian myöhässä ladattua tähän koneelle. Voidaan onneksi leikkiä, että asumme Aasian maassa ja päivä ei ole vielä vaihtunut. Omistan kuitenkin hyvän syyn myöhästymiselle, sillä ahersin blogin toisen kirjoittajan syntymäpäiväkakun parissa sellaiset kolmisen tuntia, jolloin hermot oli mennä väsymyksen painaessa. Tänään olen siis onnistunut saamaan tuon aivan täydellisen kakkukirjan sivut sotkettua suklaaseen ja ihastellut meille asennettua uutta harmaata lattiaa. Ah, en malta odottaa niitä lukuisia #monokäsi kuvien lisäämistä instagramiin, sillä onhan tuo fotogeeninen lautarivistö hyödynnettävä.

34.

J: Nyt en kykene enää ajattelemaan, muuta kuin kesää. Huomenna olisi viimeinen koe luvassa, mutta epäilen vahvasti, ettei matikan kirja kauaa pysy avoinna. Suoraan sanoen ei jaksa edes kiinnostaa, en ole lukenut oikeastaan mihinkään kokeeseen, sillä päivät ovat kuluneet rantalentistä pelatessa ja nauttimasta lomafiiliksistä vähän etukäteen. Mutta huomenna mä aijon nauttia tuosta vapauden tunteesta (vaikka aurinkoiset säät ei olekkaan hellimässä) kun olen suorittanut tämän vuoden viimeisen kokeen ja juoksennellut pallon perässä.

Koeviikosta huolimatta mulla on ollut niin hyvä fiilis, jonka takia olen meinannut purskahtaa itkuun monta kertaa. Mitään erityistä ei ole tapahtunut, elämä on mennyt ihan omilla raiteillaan, pieniä vastoinkäymisiä toki on niin kuin kuuluukin, mutta mä olen onnellinen. En osaa selittää tuntemuksiani, mutta onneksi paljastui tuosta sortseissa sateessa kävelevästä ystäväisestäni sielunsiskoni tässä asiassa. Ei tarvinnut paljon sanoja vaihtaa, kun molemmat tajusivat mitä tarkoitimme. Ehkä kaikki tämä johtuu vaan tuosta viiden päivän päässä häämöttävästä koulujen loppumisesta, sekä tulevista syntymäpäivistä ja kaikista kesäsuunnitelmista. En tiedä, mutta minulle kyllä kelpaa!

33.

J: En malttaisi odottaa koeviikon loppumista ja tietenkin sitä kesäloman alkamista. Odotan jo innolla lukusuunnitelman tekemistä ruotsin kirjoituksia varten. Kesä näyttää jo aika täyteldä tämän suhteen, kun en kesätöitä itselleni löytänyt. Onneksi lukusuunnitelmassa on vähän kivempia opiskelutapoja luvassa, mahdollinen Veronica Maggion näkeminen Ruisrockissa ja opintoreissu roadtripin muodossa tuonne länsinaapurin puolelle. Passaa minulle paremmin kuin hyvin! Kunhan vielä saisi hankittua autokortin sitä ennen, onneksi on jo teoriakoeaika varattuna, heti sopivasti koeviikon perään. Nyt vain täytyy virittää tramppa auringonottokuntoon ensiviikkoa varten, kun pitäis muutamat koulukirjat opiskella kannesta kanteen.

32.

M: Aurinkoista päivää täältä sairastelutoverini sohvalta. Toivon todella ulkomaailman kohtaamista pian ja onneksi huomenna lähdetään joukkokulkuvälinellä kohti Tamperetta. Olen kärsinyt pään sisälläni kiehuvasta halusta päästä ostamaan kesävaatteita ja toivonut, että viimeisen koeviikon ohi voisi hypätä aikakoneen avulla. Lukuinnostus on täysi nolla, mutta kaikkeen muuhun mikä ei liity millään lailla kirjoihin, olisi energiaa vaikka muille jaettavaksi. Tähän asti kevät on ollut tosi kylmä, mutta toivotaan nyt että se aurinko antaisi vähän lämpöö meillekin(sopivasti koeviikolle, ettei varmastikaan tarvitse lukea niitä monien aivosolujen tappavia sivuja, thankgod). Olen himoinnut todella yhtä mekkoa netistä, mutta mietintänystyräni hautoo vielä sen yksilön ostamispäätöstä(tulisihan se päätös ennenkun ylppärit on ohi?). Tosiaan se maaginen syntymäpäivä, johon kaikilla muilla tuntuu olleen laskurit jo monia satoja päiviä aikasemmin, on jo lähistöllä. Sitä päivää ennen on kumminkin kakkukiertue ylppärijuhlissa(kutsuja tähän mennessä kertynyt yli yhden käden sormilla laskettava määrä). Tänään iloa tuovat päivään ananas, aurinko, karvaturrit(mukaanlukien roosa) ja lökärit.

31.

J: Kun viime viikolla oltiin selvitty keskiviikkoisesta vapun juhlinasta, jota siis vietettiin "grillaamalla pienellä porukalla ja simaa nautiskellen", suunnatiin sateiseen pääkaupunkiimme täyteen tungetulla mersulla. Toisen sukupuolen edustajat saivat nauttia menomatkan epämääräisestä lauleskelusta, mutta tulomatkalla tytöt päätti väsymyksestä johtuen armahtaa poikia. Käytiin siis katsomassa Outolintu ja koko elokuva meni ihmeteltäessä miesnäyttelijän yhdennäköisyyttä tuttavaamme, mutta jäi siitä leffasta jotain muutakin mieleen kuin komeat, tatuoidut miesnäyttelijät. Joillekkin reissu oli hyvinkin jännittävä, kun parkkihalli Helsingin keskustassa oli kokonaan uusi kokemus ja leikittiinhän me hetken aikaa raitiovaunujakin. Hieman oli kylmä tuossa uudessa farkkutakissa, (porukan yhdellä osalla ei ollut edes sellaista) mutta urhoollisesti olen sitä pitänyt silti joka päivä ostohetkestä lähtien. Enkä kyllä aijo sitä kaappiin pistää ennen syyskuuta.

30.

J: Ihmiset meni aivan sekaisin tuosta meitä hellivästä luonnonilmiöstä, joka on jo näin huhtikuussakin saanut meidät jättämään takkeja kotiin. Itsekkin heittäydyin oikein villiksi korkaten maksihame-kauden sekä pistämällä purkkarit jalkaan vaikken seilaamaan ollutkaan lähdössä, sekä tuli parina päivänä makoiltua lyhytlahkeisissa housuissa tossa pihalle kootussa trampoliinilla tai pikemminkin aurinkotuolilla. Siihen tarkoitukseen sitä kuitenki enemmän tulee nykyisin käytettyä, vaikka se voltti sieltä takataskusta edelleen löytyi, vaikka osa niistä päättyikin naamalleen. Aurinko on saanut minut enemmän tai vähemmän välttelemään velvollisuuksia ja rästissä oisi ihan mukavasti kouluhommia, onneksi on olemassa sunnuntait, joille ei juuri olekkaan muuta tarkoitusta. Epätoivoisesti olen myös yrittänyt vaihtaa taitoluistimia rullaversioihin, mutta sopivia ei ole tälle jättijalkaparille vielä löytynyt. Onnistuin kuitenkin tänään tai toisin sanoen eilen ostamaan kaikkea muuta kuin nuo kyseiset rullilla kulkevat menopelit, jotka siis vieläkin koreilevat ostoslistallani. No hyvä syy odottaa sitä hetkeä, kun hieman täydemmän lompakon omaava on mukana ja tarjoutuu sponssaamaan tuota tärkeää investointia.

29.

J: Kolme koetta ja lyhyt koeviikko takana, luettuna liian monta kappaletta sivuja moraalista ja sodista. Onneksi ei tämän jälkeen tarvitse enää uskonnon tai historian kirjaa avata sillä todennäköisyydellä, että näistä viimeisistä pakollisista kursseista pääsen läpi. Liian monta kertaa olen tuon jättimäisen kupin täyttänyt vesihanan alla, sillä siitä on paras juoda vettä, kun ei se heti lopu kesken. Liian monta kertaa olen tuon kollarin vetänyt päälle, kun en jaksa miettiä vaatteita ja se on niin mukava. Liian monta kertaa fiilistellyt kevättä, mutta aina sieltä taivaalta tulee lunta niskaan. Liian monta kertaa olen nuo kolme sanaa sanonut joten lopetan tämän tähän pisteeseen. #twerkit

28.

J: Flickrin kovasta vastarinnasta huolimatta sain kuin sainkin ladattua nämä kuvat bloggeriin. Tietotekniikan upeista taidoistani huolimatta tällä kertaa taisi kyse olla vain tahdonvoimasta, että voitin. Olin jo vähällä luovuttaa ja paiskata läppärin kannen kiinni, mutta sitten se olisi tarkoittanut sitä, että olisi pitänyt tarttua oppikirjoihin ja lukea niihin kolmeen kokeeseen, jotka ensi viikolla olisi edessä.
Tosin tuntuu, että ei edes olisi koko koeviikko vielä edes alkanut. En valita, kyllä peräkkäiset kolmen päivän viikonloput kelpaavat paremmin kuin hyvin. Ja niin myös kelpaavat nuo vaaleansiniset lenkkarit kolmantena parina NikeFree-kokoelmaani, samalla ne tosin ovat jo neljännet Niken lenkkarini... On ihan ok passittaa sisko ostamaan tarjoustennarit, vain koska ne saa itselleen yhdellä kaksinumeroisella setelillä.