73.

M: Tänä lauantaiaamuna kävimme läpi weekend14 kuvia ja onhan siitä jo vierähtänyt semmoiset 42 päivää. Ikävöimme jo suuresti tätä sanoinkuvaamatonta viikonloppua ja ensi vuonna toivottavasti jo neljättä kertaa bailaamaan. Kuvia tuli sen verran, että näistä tulee kaksi postausta. Nyt on selvitty ikuisuuden tuntuisesta koeviikosta ja ruotsin yo-kokeista. Täytyy sanoa, että olo on helpottunut. Tajusin, että tämä on ensimmäinen päivä pitkään aikaan kun saa vain maata x-asennossa sänkyyn uppoutuneena ja katsoa vamppyyripäiväkirjoja niin kauan kuin haluaa.

72.

J: Lehtien tippuessa puista ja asteiden putoessa sinne nollan alapuolelle on kai todettava ja hyväksyttävä tämä jokavuotinen asia syksyn nopeasta saapumisesta. Ensimmäinen jakso on koeviikon kahta viimeistä koetta lukuunottamatta pulkassa ja tämä toivottavasti selvitään lukematta läpi. Ensimmäistä kertaa vedin pipon päähäni tänä syksynä ja huomasin muistuttavani lähinnä trimmaamatonta puudelia. Kiitos kuuluu tälle pimeälle vuodenajalle ja auringon katoamiselle. Täytyy vissiin pakata matkalaukku ja karata pitkäksi pimeäksi talveksi pallon eteläiselle puolelle. Onneksi on luvassa pientä helpotusta tähän, reissun päämäärä ei tosin ole mikään lämpöisin rantakohde, mutta ehkä saan piristystä Pariisin kaduista ja eikä asiaa yhtään huononna hotellin sijainti aivan ostoskatujen vierellä.

71.

J: Ihoani on nyt jo viimeiset kolme viikkoa koristanut uusi kappale vartaloon maalattavia taideteoksia. En yksinkertaisesti voisi olla yhtään tyytyväisempi tähänkään tatuointiin, vaikka se mielipiteitä varmasti jakaakin. Ei, revolveri ei kuvasta minulle mitään, eikä sillä ole sen syvempää merkitystä kuin se että ne ovat vain helvetin upeita. Katsellessani ideoita toiseen tatuointiini en saanut meilestäni kuvia revolvereistä eikä mitkään muut kuvat voittaneet niitä. Siksi minulla on nyt kyljessä tuo yksi väkivallan symboli, vaikka en todellakaan ajattele sitä sillä tavalla. Kyljen valitsin paiksi ranteen sijasta, ettei muut ihmiset järkyty siitä. Otin tatuointi itseäni enkä muita, sillä se on useimmiten piilossa vaatteiden alla, eikä muiden tarvitse olla siitä tietoisia.

ps. Tatuoinnin ottamisesta tulee aina vain suurempi tatuointikuume...

70.

J: Nyt täytyy kyllä myöntää, että oli päässyt unohtumaan tämän bloggerin käytön alkeet, aivan kuten tänään en löytänyt muistini perukoista niitä ruotsin kielioppisääntöjä ja yksittäisiä sanoja. Olin varustautunut pitämään tänään kunnon eväsretken lukiomme jäätävään liikuntasaliin, kori oli täynnä mitä maukkaimpia eväitä, mutta sieltä katosi banaanin lisäksi vain yksi patukkaan kääritty proteiini-ilmestys. Mulla oli mukana tyyny ja villasukat, mutta en silti tuntenut tilaisuutta kovin kotoisaksi.

Nyt hyvä heittää maamme toisen kielen kirjat pois, odottamaan joutuuko ne avaamaan jälleen ensi kesänä. Nyt kohti uusia pettymyksiä, kuten huomen aamun herätystä kello puoli kahdeksan ja uhkaavan näköistä koeviikkoa ja sitä seuraavia päiviä. Onneks elämä on kuitenkin välillä ihan jees.

69.

M: Kuvia illalta, jolloin lähdimme kalastamaan. Illan aikana kertynyt saldo oli aivan ihania kuvia auringonlaskusta, liian paljon hyttysen puremia(myös paikoissa, joihin emme halunneet niitä) ja ei ainuttakaan kalaa. Silti voisin sanoa venematkaamme varsin onnistuneeksi. 

Seuraavana päivänä saimme idean, että lähtisimme uimaan toiselle rannalle joka oli mökinrannasta hyvin näkyvissä. Minä ikuisena rampana tosin en voinut uida koko matkaa, joten otin kaverikseni uimapatjan. Tulomatkalla toinen ystävistäni liittyi uimapatja kulkuneuvoni kyytiin ja matkustimme veden päällä hyvin kyseenalaisessa asennossa. Muutamista horjahduksista ja vesikasvien kosketuksista huolimatta pääsimme mökin rantaan. Siitä matkasta sain vatsalihakseni nauramisesta kipeäksi.

68.

M: Aikaa tästä kyseisestä mökkireissusta on jo kulunut ja lukion viimeinen vuosi on alkamassa neljän päivän päästä. Ikävöin jo tätä reissua ja mielenpohjukoissani toivoin, ettei minulle kehittynyt pieniasteinen mökkihöperyys olisi lähtenyt koskaan pois(toisin kävi). Jäljelle jäi vain todellisuus eli se, että svenskan yo-kirjoitukset häämöttävät vähän yli kuukauden päästä. Olen yksi niistä onnekkaista, joka lusmuilee ja kirjoittaa vain yhden aineen syksyllä.

Eilen sain ilokseni nukkua ensimmäisen kerran kesälomalla niin pitkään kun vaan halusin ja mustikan poimimisessa sain värjätä kieleni ihanan siniseksi. Mieltä on myös lämmittänyt longtimewanted kettureppu ja samalla tein päivän hyvän teon lahjoittamalla kymmenen euroa save the arctic fox kamppanjaan. Tilasin eilen kolmatta kertaa poikaystävä farkut, koska kaksi aikaisempaa kertaa ne on olleet liian pienet minulle. Toivotaan nyt, että kolmas kerta todensanoo. Tänään luvassa paellan syömistä ja niitten kuuluisen perseitten vetämistä(ei välttämättä kyllä minun osaltani).

67.

M: Sattuneista syistä tämä blogielämän tahti on hiipunut ja kuvahaasteelle tapahtui mitä tapahtui. Kuluneena aikana on tapahtunut paljon ja yksi näihin mieltä sekoittaviin asioihin kuuluu tämä uusi omena, jolla kirjoitan tälläkin hetkellä. Aluksi hirvitti tämän koneen hinta, mutta olen uskotellut itselleni, että tämä oli hyvä sijoitus pitkän käyttöiän ja laadun takia. Voin kyllä sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen.  Mieltäni on sekoittanut myös viime aikoina loputtoman kitkemisen loppuminen, rahan virtaaminen tilille ja sen yhden lauantai-illan melkein mahdottoman tehtävän suorittaminen. Tällä hetkellä vietän lomaani joutsassa mökillä. Loman kunniaksi todellakin luulin, että olisin ansainnut katsoa Vampire diariesia 24/7, mutta ''rakas'' kiharapehko ystäväni kielsi minulta sen tuijottamisen ja olen syvästi katkera siitä. Oikeasti janni tekee mulle suuren palveluksen, koska en halua vastata ihmisten ''mitä teit kesälomalla''-kysymyksiin, että katsoin vaan Netflixiä.  Olen syönyt ihan liikaa ruokaa, uinut ihanassa kirkkaassa vedessä ja istunut vesiskootterin kyydissä hiukset hulmuten hymy korvissa.

66.

J: Tuosta päivästä jäi mieleeni se hetki, kun illalla auringon laskiessa ajelemme kotiin päin mahat täynnä herkullista ruokaa ja minun upean kasari-escortin katto on alhaalla. Pärjäsi vielä huristella topilla, toisin kuin sillä henkilöllä joka sai paikaksi takapenkin. Tyytyväisenä musiikin soidessa ja irtokarkkipussin rapinassa ajelimme kotiin päin mutkaista tietä. Eilen illalla en enää kestänyt omia ajatuksiani neljän seinän sisällä vaan päätin lähteä ajamaan uusia mutkaisia teitä. Tällä kertaa pyörällä. Puoli yhdeltätoista illalla. Veronica Maggion soidessa kuulokkeista ja pyöränkorin rämistellessä tuli taitettua yli 22 kilometrin ajatustenselvityslenkki, vaikka en niitä hirveämmin saannut niihin selkoa. Ainakin pystyin sen takia mennä nukkumaan rauhallisena, kun eivät ajatukset seuranneet tyhjään kotiin asti.