16.

J: Tämän vuoden viimeisen sunnuntain pyhitin aleshoppailulle, kun mentiin siskon luokse vierailulle edellispäivän puuduttavasta kahdentoistatunnin automatkasta huolimatta. Oli hyvin mukavaa kulkea ympäriinsä tuo naapurimaasta ostettu, jättimäinen, ruudullinen ruokalappu kaulassa. Ongelmanahan on, että en vain yksinkertaisesti osaa solmia tuon muotoista huivia kaulaani. Enkä osaa myöskään käyttää öitä nukkumiseen, vaan tämän vuoden viimeisen yön käytän mielummin armottomaan weheartitin selailemiseen, kun juttuseura on taitanut onnistua aikeissaan nukahtaa omien peittojensa alle. Tämä oli selvästi oman itseni tiedostamaton protesti sitä vastaan, että en olisi halunnut yksin kotiin niin aikaisin. No mutta onneksi lahnaus on mulle tuttu juttu ja sitä toden näköisesti pääsen huomennakin harrastamaan, vaikka olisihan ihan kiva viettää vuoden viimeiset hetket ja seuraavan vuoden alkutaipaleet hauskassa seurassa. Onneksi omistan myös siivotun huoneen ja harmaan karvapallon, joka unissaan tippuu sängystä.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

15.

J: Minun jouluni, vuosimallia 2013. Tiivistettynä näihin neljään kuvaan. Onnetonta... Tosin mielummin kyllä nautin ihanista päivistä kuin tuhlaan ne kuvien räpsimiseen. Tämä joulu poikkesi edeltäneistä kuusijuhlista paljonkin. Tällä kertaa ei vietetty sitä kotona vaan lumisessa Lapissa, tarkemmin sanoen Levillä. Tuntui oudolta kun ei noudatettu perinteitä, joiden mukaan ollaan aina joulu vietetty. Ja sen lisäksi yksi perheenjäsen jäi tällä kertaa omaan kotiinsa viettämän joulun tunnelmallisesti vesisateessa. Silti kaikesta huolimatta joulu oli ihana, eihän tuollaista suurta juhlaa oikein voi pilata mikään, varsinkin kun lunta on joka puolella. Ainoa miinus joka ihan pienen verran latisti joulufiilistä oli joulukuusi jota ei meidän mökkiin saatu, eikä myöskään näkynyt isosiskoa sen juurella jakamassa lahjoja.

Pääsinpäs kuitenkin hakemaan hieman harjoitusta tulevaa alppimatkaa varten tuolla rinteiden puolella ja kävihän meillä monena päivänä porot morjenstamassa ulko-ovella. Ei edes tajuttu kotoa lähtiessämme ettei aurinko näyttäydy täällä pohjoisessa vielä pitkään aikaan. Saapahan äitin vanhat retrolasit odottaa ensimmäistä käyttökertaansa mun päässä johonkin, toivottavasti ihanaan, aurinkoiseen päivään. Ja on ihan kiva saada itselleen kuuden hengen yläkerta vain ja ainoastaan omaan käyttöönsä viikon ajaksi sekä katsella sieltä käsin kattoparruilla taiteilevaa kissaa ja ruokapöydän kulhosta katoavien pipareiden määrää.

14.

M: En voi vaan uskoa tätä. Huomenna on jouluaatto(itseasiassa tänään) ja hyvinkin selvästi se pakkasherra ei aijo tuoda minulle lunta. Kello on 00.46 ja istun älyttömän pienen miniläppärini kanssa sängylläni. Tänään olen paketoinut aivan liikaa lahjoja ja kuluttanut paketoimisen ohella päivääni siivoamalla(liikaa) ja nauramalla meidän perheen pojille(ketqu&opa). Uusi perheenjäsenemme teki tänään hyvin hupaisia asioita ja itse voitte päätellä olikohan se hupaisaa vai ei niin hupaisaa(jos koiranpennusta puhutaan..). 

Olen ollut jouluostoksilla, tehnyt joulukortteja, paistanut pipareita ja joulutorttuja, hävinnyt piparkakkutalon suurelle sitkeydelle ja paljon muuta jouluun liittyvää mussutusta. Tämä suuri joulumielen luomisen prosessi on valitettavasti epäonnistunut täydellisesti. Blogin toinen osapuoli on tällä hetkellä Lapissa nauttimassa ihanasta talvisesta säästä ja minä suuri joulunrakastaja saan varmaankin vain risuja tänä vuonna eikä luntakaan ole edes yhtä pientä kasaa. Tänään ajattelin, että olisin aivan toivottoman onnellinen jos huomenna sataisi edes 10 sekunttia lunta. Mutta voi minä Eteläntyttö olen vain aivan liian uppoutunut toiveajatteluun. Vaikka tunnenkin joulun olevan aivan pilalla, tämä taitaa olla ehkä vähän ylireagoimista, koska olen 100prosenttisen varma siitä, että huomenna hymyilyttää kumminkin. Hyvää joulua.

13.

J: Nyt ymmärrän miltä kaikista aina tuntuu seistä kameran edessä tähän aikaa vuodesta ja uhrautua riisumaan lämpöä hehkuva takki hetkeksi maahan. Onneksi ulkona ei ollut pakkasta (mikä on toisaalta harmi, koska lumi olisi tervetullutta) ja ystäväni Roosa on hyvin nopea painamaan kameran nappuloita. Pienet ihanat asiat ovat muutenkin lämmittäneet mieltä, joten ehkä niilläkin oli osa asiaan etten jäätynyt kokonaan päästä varpaisiin. Kahdeksan päivää sitten palasin Tukholman reissulta, kaksi päivää on enää koulua jäljellä ja se sisältää vain neljä kokonaista oppituntia, kolmen päivän päästä lähden kohti Lappia, tosin vielä on epäselvää kenen kyydillä, ja kuuden yön jälkeen koittaa odotettu jouluaatto ja vielä lumisissa maisemissa! Seitsemän päivää jouluaatosta ja vuosi vaihtuu, joka  näyttää sisältävän jo tässä vaiheessa muutaman odotettavan asian.

Tänään olen tallustanut koulussa 12,5 senttiä pidempänä, nauranut kavereiden kanssa, ilahtunut täydellisen kypsästä avokadosta, kärsinyt pari viikkoa kestäneestä kurkkukivusta, avannut joulukalenterista luukut, jotka on unohtunut kiinni, ihmetellyt näitä uusia supervenyviä farkkuja ja tehnyt niitten kanssa spagaatteja sekä lukenut tulevan vuoden horoskooppeja, mikä ei tosiaan tule pitämään paikkaansa, ainakaan minun kohdalla. Nyt mä lähden kauppareissulle, jotta se ruoka joskus valmistuisi.

12.

J: Koska puhelin ja instagram ovat oikein mukavia keksintöjä. Ja oli jo aika raapustella tänne joulukuunkin puolella sekä tänään kuuden tunnin sisällä lähdemme kellumaan kohti rakasta länsinaapuriamme, mitä parhaimmassa seurassa.



// Eilinen vihreä tee sai kaveriksi sitruunan, jotta kurkkukipu olisi kadonnut. Mutta eipä se tietenkään mihinkään häippässyt. // Yritin ottaa taiteellista, söpöä jessi&jouluvalo kuvaa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun kissa on mielummin lahna. // Upea auringonlasku juuri ennen treenejä jokunen viikko sitten. // Leivoin synttärikakun Roosalle, josta tuli järkyttävän ruma, mutta sitäkin maukkaampi! //



// Söpö, pienen pieni avocado, joka katosi mahaani sitäki nopeammin. // Superhyvät suklaaprotskuvohvelit! Ei lisättävää. // Vakava. // Tykkään syödä mielummin marjoja puuron kanssa kuin puuroa marjojen kanssa..//


// Koska ruoka nyt vain on niin hyvää ja avokaadosta on noussut uusi rakkaus. // Mukavan illan jälkeinen aamupala, kun en jaksanut hakea mustikoita pakastimesta (joka meillä on autotallissa! En ymmärrä...) // Elämäni ensimmäiset silmälasit, joihin olen hyvin tyytyväinen enkä pystyisi enää elämään ilman niitä. // Jessi on hölmö ja hyppäsi reseptikirjakoriin. //



// Tämän lukio vuoden ensimmäiseltä koeviikolta ja nyt on jo toinen takana! Mihin tää aika katoaa? // Silmälasien hakureissua Lahteen tyttöjen kanssa. // Syksyiseltä kuvausreissulta, kun Roosa sotki mun hiuksiin kasan limasia lehtiä... // No ne silmälasit. //


// Esteettisesti aseteltu välipala? Not. // Avokadoa! Ja superhyvää Ikean tillinäkkileipää, jota Roosa mulle toi!
// Smoothie ja jättikäsi. // Sairaalareissua asua ja NewYorkerista ostettu 5 euron kello. //


// Iltapäivän piristystä Marin luona. // Taas smoothieta ja kauniita äitin synttäriruusuja! // Mutakakkua med tytöt! // Ja sadas kuppi vihreetä teetä! En pysty enää juomaa enää normi mustaa teetä... //

11.

M: Eilen koulun jälkeen oli aivan ihanan näköinen taivas. Miten taivas voikaan olla niin fotogeeninen kuin näissä kuvissa? Tällä hetkellä kun katson ulos näen vain käsittömättömän tylsän harmaan peitteen. Tämä aivan ihana toivomani lumi on näyttäytynyt jo monta kertaa ja voi kumpa se tulisi pysyäkseen(muistan kun toissa jouluna lumesta ei ollut vielä mitään toivoakaan). 

Eilisen päivän tuskailin sen ihanan sosiaalipsykologian kirjan lukemisessa ja silmäni kuolivat jo ennen keskiyötä. Ja ai että niitä miljoonia eri käsitteitä mitä olisi pitänyt osata. Mistä niitä eroja edes tietää sosiaalisen kompensaation ja kognitiivisen dissonanssin välillä(anteeksi, mutaa minulla lyö tyhjää). Huomasin tänä aamuna potevani järkyttävää päänsärkyä ja silmäni eivät meinanneet edes aueta, mutta päätin silti lähteä ja suorittaa nämä tyhjän mustan aukon päähäni tekevät koetehtävät.

Sanoisin, että nyt viettelenkin aika aikaista viikonloppua(lukuunottamatta sitä perjantain kertaustuntia). Odotan vain tämän viikon viimestä päivää, jolloin on siis ensimmäinen joulukuuta!

10.

J: Tänä sunnuntaiaamuna heräsin ennen muita, vaikka kellokin on jo vaikka kuinka paljon. Ainostaan Jessi tarkkailee ikkunasta lintulaudalla ruokailevia pikkutipuja. Herätessäni tajusin, kuinka paljon elämässä on niitä pieniä hyviä hetkiä ja ensimmäinen oivallus oli se, että jouluun on enää kuukausi! Ja eilistä päivää voisin jo varovasti kutsua tämän vuoden ensimmäiseksi talvipäiväksi. Lämpötila pyöri koko päivän nollan maastossa ja ulkona oli mielestäni jo vilpoinen, nuo pienet valkoiset taivaasta pudonneet valkoiset lumihiutaleet (joista tosin vain pieni osa jäi maahan) piristivät päivää ainakin jonkun verran! Kaupassa oli niin ihana tunnelma, että olisin vonut jäädä sinne vain tarkkailemaan ihmisten lauantain kauppareissuja. Esittelijä sai minut jopa ostamaan maalaisruislimpun, joka osottautuikin aivan täydelliseksi, eikä yksilöstä ole leikattavaksi enää kuin muutaman siivun verran. Eilinen päivä, jolloin ei oikeastaan tapahtunut mitään sen ihmeellisempää, päättyi rauhalliseen  glögi-iltaan parhaan ystävän kanssa, jonka kruunasi sauna, jonne tosin meinasimme naurusta ja väsymyksestä nukahtaa.

Kuvat otettiin myös eilen, kun molemmat huomasimme ihanan auringon paisteen, mutta Marin älyttömän nopeasta valmistautumisesta huolimatta (huomioikaa sarkasmi), meinasimme missata tuon luonnonvalon, joka ei meille suostu enää näyttäytymään muutamaa tuntia enempää. Lopputuloksena kameraan tallentui hieman erilaisia kuvia, istuttuamme Marin käden tuotoksen sylissä. Neidin upeasti hiottu ja maalattu penkki sai tosin jalkojen yläpäässä sijaitsevan yliarvostetun ruumiinosamme jäätymään, mutta se ja kaikki muut syväjäässä olevat jäsenemme jälkeenpäin sulatettiin ensimmäisten piparien leivonnalla.

9.

M: Olen aika hymyileväinen näistä kuvista. Syksyllä otetut kuvat on nimittäin parhaita. Näitä kuvia on jo tosiaan näkynyt Roosan blogissa varmaan kauan sitten, mutta päätin nyt kylpeä vielä tässä minun hitaudessani ja julkaista nämä.

Tänään alkoi tosiaan koeviikko ja kaikkihan siitä kemian labrakurssista pääsi läpi(ei muistella viime jakson biologian labrakurssin hylättyä arvosanaa, jooko? Oltiin Jannin kanssa niin hyvä labrapari). Tänään kaksi tytön tylleröä tulee meille yökyläilemään ja varmasti illan pääteemaksi ajelehtii taas ruoka. Viime tekstissäni taisin mainita sääukolle pari pientä valittua sanaa ja sieltähän ne lumihiutaleet seuraavanaa aamuna leijaili taivaalta(mutta eihän ne pysyvästi tänne Etelä-Suomeen jääneetkään). Ja oi kyllä, siellä minä lumisateessa kävellessäni väläyttelin taas koko matkan sitä tyhmän näköistä suurta hymyäni.