21. Princesses are overrated

J&M: Jatkuva hehkutus ja kiljunta huipentui tänä kyseisenä päivänä, jolloin saimme leikkiä prinsessoja(tietysti unelmoiden omasta linnasta, unelmien prinssistä ja yleellisestä elämästä). Päätimme todellakin poiketa näistä oletetuista tyllimekoista, erilaisuutta kaivaten. Todellakin vielä viimeisenä iltana koristellessamme juhlasalia toisten kiljuessa sanoimme 'mua ei ees kiinnosta', mutta mielentilamme kohosi huomattavasti itse päivän aikana ja nousi tietysti iltaa kohden huippuunsa(tästä voi sitten itse kukin ajatella mitä haluaa). Emme saaneet ikävä kyllä ystävänpäiväruusuja uljailta prinsseiltä, mutta lohtuna tälle oli päivä hyvien ystävien seurassa. Päivän saldona jäi kuitenkin katkenneita huulipunia, hullusti juoksevia lapsia, hurjasti liukastelua mekkojen helmoihin ja paljon illanmittaan sammuneita katseita.

20.

 

J: Kun satojen wanhojentanssi kuvien läpikäyminen tuntuu liian vaivalloiselta ja sen lisäksi vielä ne toiset pari sataa kuvaa lumisista alpeista. On hyvä ja helpompi tapa turvautua kuviin, jotka ovat tallentuneet tuohon pieneen (vieläkin halki olevaan) kapistukseen, joka kulkee joka puolelle. Viimeiset viikot on kieltämättä ollut aika kivoja. Meinasin ensiksi sanoa kiireisiä ja tapahtumarikkaita, mutta tämänkään lomaviikon aikana en ole tehnyt oikeastaan mitään järkevää.
Ystävänpäivä meni nopeasti ohi, tanssahdellen tänä vuonna kimalluksen joukossa ja myöhemmin illalla vähän korkeimmissa koroissa. Selvisin hengissä molemmista osioista. Siitä en tiedä kumpi oli vaikeampaa; varoa kaatumasta liian pitkään helmaan vai pitää korkkarit koko loppuilta jalassa. Selvisin jälkimmäisestä melkein. Kiitos Marilta saatujen rakkolaastareiden.
Hengissä selvittiin tuolta alppireissulta, onneksi. Vähän jo kuumotteli, että kotiinviemisiksi saa sen suklaan lisäki ylimääräisen paketin jonnekkin päin kehoa. Jätettiin kuitenkin ne kaatumiset joillekki muille, vaikka hienoja mahalaskuja päästiinkin näkemään.

19.

M: Olisihan mulla ollut niitä ihania jouluaiheisia kuviakin tuolla kansioissa, mutta jatkuvan kiireeni takia jäi nekin kuvat laittamatta, Täytyy sanoa, että nyt tällä hetkellä kun kirjoitan tätä tekstiä, vietän ehkä mun ensimmäistä vapaata aikaa vähään aikaan. 

Tässä välillä meille ehti tulla uusi ihana koira, jolle on kertynyt tavaksi nuoleskella ruokakuppia noin viiden minuutin välein ja meidän toisen koiran kiinni pitäminen hännästä. Lenkillä Opalle on tullut myös tavaksi tehdä kierros jokaisen pihan kautta, sillä taitaa olla vähän enemmän virtaa kun mulla(selvästi). Nyt olenkin istunut tässä tuolilla jo sen verran, että pitää lähteä pitämään meidän tyttöjen voimistelutreenejä(se siitä vapaa-ajasta). Tosiaan pitää tähän loppuun vielä sanoa, että lähdetään Jannin kanssa ylihuomenna Alpeille laskettelemaan, joten meistä ei taida kuulua viikkoon mitään(vaikka ei kyllä muutenkaan kuuluisi, ollaan selvästi liian laiskoja).

18.

Olen ollut viime päivinä hyvällä tuulella. Lukuunottamatta muutaman tunnin kestänyttä sekasortoista paniikkia, mutta sekin asia saatiin lopulta selvitettyä. Viimeiset neljä päivää olen lähinnä asunut omassa huoneessani. Siihen on kyllä olemassa todella hyvä syy sillä sunnuntaina kotiutui uusi nelijalkainen ystäväni, oikeastaan voisin kutsua tätä rakkaudeksi ensisilmäyksellä tai jos totta puhutaan ensiromahtamisella. Puhun siis tuosta ihanasta satakaksikymmentä senttisestä huonekalusta, jolla olemme tottuneet joka yö nukkumaan. Ja minä tässä parin päivän aikana myös syömään, tekemään läksyjä ja oikeastaan kaiken mahdollisen mitä ei tarvitse seisten tehdä.

Huoneen uusi tulokas ja samalla vaihdettu järjestys ei ole olleet ainoita ilonaiheita. Olen löytänyt uuden harrastuksen kaverin kanssa mitä ei kyllä kuulu ottaa kovin vakavasti. Päiviämme piristää nykyään horoskooppien lukeminen, on hauskaa katsoa illalla onko niistä turhanpäiväisistä raapustuksista ollut mitään oikeaan osuvaa ja samalla voi muuttaa asennettaan seuraavaa tulevaa päivää varten. Tiedän, sairasta. Yksi asia mistä myös tietää, että päivä on ollut hyvinkin onnistunut: ainoa ketutuksen aihe on ollut liian pieni tortillalätty ( tai sitten vain liian suuri annos täytteitä). Veikkaan suuresti suluissa olevaa vaihtoehtoa.

17.

J: Vuosi ei vaihtunutkaan niissä merkeissä millä odotin sen vielä puolitoista tuntia ennen keskiyötä vaihtuvan. Vaan meidän kolmen hengen seurue otti Robinin viisaista sanoista jalat alleen ja suuntasimme kohti tuntematonta ja lopulta tämä vuosi, jota on eletty jo kaksi päivää vajaat kaksi viikkoa, alkoi paljon paremmalla tavalla, kuin mitä edeltävänä päivänä manasin. Tälle vuodelle on paljon odotuksia, mutta minä en tahdo niistä välittää. Ainoa tavoitteeni on irtautua omasta negatiivisuudestani ja oppia sen sijaan arvostamaan niitä pieniä ihania asioita. Huonon muistini takia ostin huoneeni seinälle liitutaulun muistuttamaan asiasta, jotten varmasti unohtaisi positiivista ajattelua mikään aamu, herätessäni uuteen päivään.

16.

J: Tämän vuoden viimeisen sunnuntain pyhitin aleshoppailulle, kun mentiin siskon luokse vierailulle edellispäivän puuduttavasta kahdentoistatunnin automatkasta huolimatta. Oli hyvin mukavaa kulkea ympäriinsä tuo naapurimaasta ostettu, jättimäinen, ruudullinen ruokalappu kaulassa. Ongelmanahan on, että en vain yksinkertaisesti osaa solmia tuon muotoista huivia kaulaani. Enkä osaa myöskään käyttää öitä nukkumiseen, vaan tämän vuoden viimeisen yön käytän mielummin armottomaan weheartitin selailemiseen, kun juttuseura on taitanut onnistua aikeissaan nukahtaa omien peittojensa alle. Tämä oli selvästi oman itseni tiedostamaton protesti sitä vastaan, että en olisi halunnut yksin kotiin niin aikaisin. No mutta onneksi lahnaus on mulle tuttu juttu ja sitä toden näköisesti pääsen huomennakin harrastamaan, vaikka olisihan ihan kiva viettää vuoden viimeiset hetket ja seuraavan vuoden alkutaipaleet hauskassa seurassa. Onneksi omistan myös siivotun huoneen ja harmaan karvapallon, joka unissaan tippuu sängystä.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

15.

J: Minun jouluni, vuosimallia 2013. Tiivistettynä näihin neljään kuvaan. Onnetonta... Tosin mielummin kyllä nautin ihanista päivistä kuin tuhlaan ne kuvien räpsimiseen. Tämä joulu poikkesi edeltäneistä kuusijuhlista paljonkin. Tällä kertaa ei vietetty sitä kotona vaan lumisessa Lapissa, tarkemmin sanoen Levillä. Tuntui oudolta kun ei noudatettu perinteitä, joiden mukaan ollaan aina joulu vietetty. Ja sen lisäksi yksi perheenjäsen jäi tällä kertaa omaan kotiinsa viettämän joulun tunnelmallisesti vesisateessa. Silti kaikesta huolimatta joulu oli ihana, eihän tuollaista suurta juhlaa oikein voi pilata mikään, varsinkin kun lunta on joka puolella. Ainoa miinus joka ihan pienen verran latisti joulufiilistä oli joulukuusi jota ei meidän mökkiin saatu, eikä myöskään näkynyt isosiskoa sen juurella jakamassa lahjoja.

Pääsinpäs kuitenkin hakemaan hieman harjoitusta tulevaa alppimatkaa varten tuolla rinteiden puolella ja kävihän meillä monena päivänä porot morjenstamassa ulko-ovella. Ei edes tajuttu kotoa lähtiessämme ettei aurinko näyttäydy täällä pohjoisessa vielä pitkään aikaan. Saapahan äitin vanhat retrolasit odottaa ensimmäistä käyttökertaansa mun päässä johonkin, toivottavasti ihanaan, aurinkoiseen päivään. Ja on ihan kiva saada itselleen kuuden hengen yläkerta vain ja ainoastaan omaan käyttöönsä viikon ajaksi sekä katsella sieltä käsin kattoparruilla taiteilevaa kissaa ja ruokapöydän kulhosta katoavien pipareiden määrää.

14.

M: En voi vaan uskoa tätä. Huomenna on jouluaatto(itseasiassa tänään) ja hyvinkin selvästi se pakkasherra ei aijo tuoda minulle lunta. Kello on 00.46 ja istun älyttömän pienen miniläppärini kanssa sängylläni. Tänään olen paketoinut aivan liikaa lahjoja ja kuluttanut paketoimisen ohella päivääni siivoamalla(liikaa) ja nauramalla meidän perheen pojille(ketqu&opa). Uusi perheenjäsenemme teki tänään hyvin hupaisia asioita ja itse voitte päätellä olikohan se hupaisaa vai ei niin hupaisaa(jos koiranpennusta puhutaan..). 

Olen ollut jouluostoksilla, tehnyt joulukortteja, paistanut pipareita ja joulutorttuja, hävinnyt piparkakkutalon suurelle sitkeydelle ja paljon muuta jouluun liittyvää mussutusta. Tämä suuri joulumielen luomisen prosessi on valitettavasti epäonnistunut täydellisesti. Blogin toinen osapuoli on tällä hetkellä Lapissa nauttimassa ihanasta talvisesta säästä ja minä suuri joulunrakastaja saan varmaankin vain risuja tänä vuonna eikä luntakaan ole edes yhtä pientä kasaa. Tänään ajattelin, että olisin aivan toivottoman onnellinen jos huomenna sataisi edes 10 sekunttia lunta. Mutta voi minä Eteläntyttö olen vain aivan liian uppoutunut toiveajatteluun. Vaikka tunnenkin joulun olevan aivan pilalla, tämä taitaa olla ehkä vähän ylireagoimista, koska olen 100prosenttisen varma siitä, että huomenna hymyilyttää kumminkin. Hyvää joulua.